Oletko koskaan ulkona liikkuessasi pohdiskellut miltä vaikkapa jokin mäki näyttäisi suunnistuskartalla, montako käyrää, olisiko pistekumpareita? Tai pohtinut, laittaisitko jonkun kiven tai jyrkänteen kartalle. Näitä asioita saa kartantekijätkin pohtia maastossa liikkuessaan.
Kartoittajan hommaa helpottamaan on onneksi olemassa Kansainvälisen Suunnistusliiton kartanpiirto-ohjeet. Sieltä selviää mm, että kiven pitää olla selvästi maastossa havaittava ja korkeus on yleensä yli 1m. Ei kartoittaminen toki ihan niin yksiselitteistä ole, vaan kartoittajan pitää osata lukea maastoa ja saada kartasta visuaalisesti selkeä, jolloin välillä joutuu tekemään pieniä kompromissejakin.
Suunnistuskartan valmistustapoja on monia, mutta pääpiirteissään homma menee näin. Aluksi etsitään kartalle avuksi pohja-aineisto, esim. Maanmittauslaitoksen avoimen aineiston kautta. Tällöin saadaan kartalle piirrettyä ainakin korkeuskäyrät, tiestö, peltojen reunat, vesistöjen rajat, rakennuksia ja suurimmat sähkölinjat.
Kun tarvittavat esivalmistelut on tehty, on aika jalkautua maastoon. Maastossa kartoittaja kulkee ja havainnoi kohteita, jotka hän piirtää karttaan. Koko kartoitettava alue tulee käydä läpi, joten maastossa pitää edetä järjestelmällisesti alue kerrallaan. Kartoittajasta vähän riippuu, miten hän tallentaa muistiinpanonsa. Osa käyttää tablettia ja piirtää karttaa suoraan maastossa sähköiseen muotoon. Toinen vaihtoehto on tehdä merkintöjä käsin karttakalvolle. Tässä tyylissä tuloste pohja-aineistosta kiinnitetään kovalle alustalle. Kartan päälle kiinnitetään karttakalvo (vähän kuin mattapintainen piirtoheitinkalvo), johon piirretään havainnot käyttämällä lyijykynää ja erivärisiä puuvärejä, kuten sinistä vesistöjä varten. Kaikkea tavaraa ei kannata piirtää samalle kalvolle, vaan kalvoja kannattaa olla pari erilaista eri asioille. Yhteen voi piirtää vaikkapa avokalliot, tiheiköt jne. ja toiseen kivet, jyrkänteet ja korkeuskäyrien korjaukset. Jokaisella kartoittajalla on omat systeeminsä, jotka on kehittyneet kokemuksen myötä itselle sopiviksi.
Kun maastotyöt on tehty, on aika siirtyä takaisin sisälle ja tietokoneen ääreen. Karttakalvot skannataan ja kohdistetaan tietokoneella päällekkäin. Tässä tulee olla tarkkana, jotta kohteet asettuvat sinne, minne pitääkin. Kalvoista piirretään karttamerkit tietokoneelle ja korjataan muut huomiot. Ja näin kartta on valmis. Tosin kartta ei ehkä ikinä voi olla täysin valmis. Tulee metsähakkuita ja kasvit kasvavat. Karttoja pitää siis myös päivittää tasaisin väliajoin erityisesti tiheikköjen ja hakkuiden osalta. Oman lisänsä tuo myös uudet asuinalueet. Tulee uusia teitä ja rakennuksia. Kivet ja jyrkänteet onneksi yleensä pysyvät paikoillaan.
